Kuulumisia
Edellisestä kirjoituksesta onkin kulunut jo hyvä tovi, mutta mitäs meille kuuluu?
Noh, uhmaikä jatkuu edelleen. Uhma on niin voimakasta, että meinaa äiti-ihminen ihan väsyä. Mikään ei kelpaa ja kaikesta tapellaan. Pukeminen on kaikesta pahinta, mutta myös syöminen on nyt tullut suureksi haasteeksi. Ruoka ei tahdo maistua tai sillä leikitään. Syöminen saattaa kestää kuusi (6) tuntia. Ruoka lämmitetään monesti ja yleensä aika menee useisiin kiukuttelupuuskiin ja jäähyllä istumiseen. Ulos pääseminen kestää ja kestää, kun lopulta päästään pihalle, herääkin pienempi jo päiväuniltaan. Sisälle menosta syttyy sota, kun pihalla ollaan oltu vasta niin vähän aikaa. Päivät on täynnä huutoa, itkua ja pahaa mieltä. Uhmaan on väsyneitä jo kaikki. Jatkuva tappeleminen vie totaalisesti voimat. Vielä, kun imetän yöllä vähintään kahdesti ja käännän minityyppiä takaisin selälleen ehkä noin sata kertaa, ei yöuniakaan montaa tuntia kerry.
Mikäs meidän päivärytmit noin suurinpiirtein onkaan?
07.00 Herätys
07.30 Ylös, Alina nousee viimeistään tässä vaiheessa sängystä
08-08.30 Aamutoimet Timon kanssa. ”Alappas laittaa päivävaatteita” kuuluu ensimmäisen kerran
09.00 Aamupuurot on syöty ja vapaa äheltäminen alkaa. Äiti-ihminen yrittää pukea itseään ja laittaa kahvin tippumaan. Alinalle aamupalaa ja ”laitappas päivävaatetta päälle” kuuluu toisen kerran
09.30 Alina on saanut yökkärin pois päältä. Timo on jumissa sohvan alla. Äiti on kerennyt tekemään yhden leivän, kahvi on edelleen pannussa.
10.00 Timoa alkaa väsyttämään, kuuluu kätinää. Alina on saanut aluspaidan väärinpäin päälleen. Äiti-ihmiseltä on hukassa kaikki Timon ulkoiluvaatteet. Köntsä haisee. Toinen voileipä odottaa pöydällä ja kahvi pannussa.
10.30 Timon ulkovaatteet ovat löytyneet. Köntsävaippa on vaihdettu joskus katastrofin kanssa joskus ilman. Alina on ottanut aluspaidan pois päältään ja on jälleen pikkarit jalassa ”retkellä”.
10.45 Äiti-ihminen pukee huutavaa Timoa. Alina pälättää vieressä kantavalla äänellään, äiti laulaa ”mörkö se lähti piiriin”-laulua ja Alina suuttuu, kun lauluun tuleekin joku muu nimi mikä youtuben laulussa lauletaan. Kaikki huutaa.
11.00 Timo on rattaissa ja melkein nukkuu, äiti-ihminen juo palanutta kahviaan pihalla. Sisältä kuuluu Alinan huuto kuinka hänet olisi pitänyt pukea ensin.
11.10 Äiti tulee takaisin sisälle, Alinalle täysiä vaatteet päälle
11.20 Alina avaa ulko-oven ja menee pihalle
11.25 Äiti avaa ulko-oven ja menee ulos, juo viimeiset palaneet kahvit portailla.
12.30 Timo huutaa ja sisälle pitää lähteä. Alina suuttuu. Huutaa ja raivoaa.
13.00 Timo on riisuttu ja syötetty, vaippa on vaihdettu. Tyytyväinen minirakas. Alina potkii oman huoneen ovea ja huutaa ja raivoaa kuinka ei halua olla sisällä ja kuinka äiti ei ole ystävä. Äiti kuuntelee ja kestää. Lopulta syli helpottaa oloa. Lastenohjelma pyörimään ja äkkiä tekemään ruokaa.
14.00 Ollaan syöty (tai ainakin äiti-ihminen on syönyt) Timo haisee sohvan alla. Alina tupsahtelee ja käy huoneessaan rauhoittumassa.
15.00 Timo on syönyt välipalaa ja alkaa nukkumaan. Alina ilmoittaa ettei ole hiljaa vaikka veljen pitäisi antaa nukkua. Paukuttaa ovea, huutaa, laulaa ja heittelee lelujaan.
15.45 Timo herää Alinan möykkään. Alinalle tulee paha mieli, kun ei ollutkaan hiljaa. Pyytää Timolta anteeksi, kun herätti. Äiti-ihminen katsoo epätoivoisena kelloa toivoen, että taistelupari tulisi jo töistä.
16.00-17.00 Timo syö, vaihdetaan vaippaa ja ihmetellään, kun toinen menee eteenpäin ryömien. Alina vie kaikki lelut pois. Kaikki lelut on liian kovia. Timo suuttuu, kun ei saa katsoa mitään. Äiti-ihminen yrittää tehdä kodin eteen jotain muutakin kuin sotkea.
17.00 PIKKUKAKKONEN, oumai! Mahtava hetki! Isimies saattaa näyttää naamansa jo kotona, yleensä kuitenkaan ei. Timo jähmettyy katsomaan telkkua kolmeksi sekunniksi. Hengähdyshetki. Kahvia!
17.30 Isimies tulee kotiin. Alina villiintyy, äiti-ihmisen viimeiset voimat katoaa ja väsymys ottaa vallan. Alina könyää isin päällä ja lopulta tippuu, huutaa.
18.30 Timolle iskee väsymys, iltapuuroa keittelemään ja yökkäriä päälle. Alinan vöyhötystä rajoitettu. Monta itkupotkuraivaria on kerennyt tulemaan milloin mistäkin.
19.30 Timo on sängyssään, Alina töhöttää täysiä. ”En ole hiljaa” ”mä inhoon teitä” ”kaksi sanaa sinulle, ole ystävä minulle”
20.30 Timo nukkuu, Alinalle on saatu yökkäri päälle, iltapala ja -satu. Hammaspesu.
21.00 Alina on peitelty sänkyyn. ”minulla on nano” ”äiti, minulla on yksi juttu” ”ovi on liian auki” ”älä laita ovea kiinni”
21.30 Alinakin on vihdoin nukahtanut. Äiti-ihmisen aivotoiminta on kuollut. Isimies koittaa keskustella, mutta äiti ei tajua tai unohtaa heti mitä on puhuttu. Telkkua katotaan tai näprätään puhelinta.
22.30 Kaikki nukkuu paitsi äiti, joka ajattelee liikaa ja huolehtii. Timo herää syömään 00.30 ja 04.15.
Suurinosa päivästä kuluu näin, perjantaisin on Alinalla hoitopäivä. Tällä viikolla jouduin pyytämään toista hoitopäivää, kun olin niin loppu tiistaisen taistelun jälkeen. Päivät menee ohi eik yleensä muuta kerkeä tekemään kuin tappelemaan ja taistelemaan, että päivänrytmi pysyisi Timon takia edes jotenkin samana. Huoh. Toivon, että kenellekkään ei tule yhtä voimakasta uhmaikää. Ei tämä ole kivaa kenellekkään. Onneksi tämäkin on vain ohimenevä vaihe…. ? 🙂 Onneksi uhma välillä hellittää ja nähdään vilahdus kiltistä ja ihanasta Alinasta, jolla on mainiot jutut, voi kun niitä hetkiä olisi vähän enemmän!
