Hups ja muita kuulumisia
No niinhän siinä kävi, että minun tupakkalakko koki kolauksen ja loppui. Kolme päivää meni hienosti, mutta sitten.. Seliseliseli. Selityksiä löytyy: stressi, väsymys, suuttumus, pettymys jne jne jne jne. No joo, kaikki ehkä osaltaan vaikutti, että lakko epäonnistui, mutta tosiasia on se, että mun teki vaan niin paljon mieli. Fyysinen oloni oli jo parempi, huomasin kyllä kuinka se muuttui. Kolmantena päivänä olo oli niin hyvä, että pelkästään jo sen olisi pitänyt olla hyvä kannustin jatkamaan lakkoa (lopettamista!!!). Eipä ollut. Onneksi kestin kuitenkin sen kolme päivää. En ollut suuttuneempi eikä vieroitusoireet muutenkaan olleet niin vaikeat, mitä olin kuvitellut. Toki ajatus tupakasta oli jatkuvasti läsnä, ajattelin sitä oikeastaan koko ajan. Kirjan ohjeistus ajatuksiin oli kuitenkin niin hyvä, etten antanut ajatuksien häiritä, vaan pystyin keskittymään muuhunkin. Täytenee hakea kirja takaisin kirjastosta ja lukea se vielä ainakin kertaalleen läpi. Ehkä joku ohjeistus ei ollutkaan mennyt ihan täysin kaaliin… 😉
Tupakointi ja lapset eivät kyllä kuulu yhteen, mutta kerronpa nyt kuitenkin samaan postaukseen mitä meille muuten kuuluu. Alinan uhmaikä alkaa olemaan hieman helpompi. Ihan joka aamu ei ole enää täynnä tappelua. On päiviä, jolloin kaikki menee hienosti aamusta iltaan. On myös päiviä, jolloin tulee tappelua ties mistä, mutta pääasiassa menee paremmin. Ulkoillaan paljon ja usein kävellään kaupoille katselemaan ihmisiä. Alinalla on ollut paljon mielessä Jumala ja Jeesus jutut. Niissä olen koittanut parhaani mukaan opastaa, niin ettei lapsen luontainen usko kovin kärsisi. Itse en ole uskovainen ja nämä jutut jätän ihan mielelläni mummujen hoidettavaksi 😀 Näin kesän tullen Alina on innostunut hoitamaan kukkia. Kummitäti toikin muutamat orvokit ja yhdessä istutettiin ne. Istutuskaverini oli välillä hieman kovakourainen ja pelkäsin, että kaikki kukat kuolee, mutta yllättäen olemme saaneet ne vielä toistaiseksi pysymään jotenkuten hengissä. Kävmme ostamassa jo uusia, kun luulin aikaisempien kukkien kuolleen, mutta ne olivatkin päässeet hieman kuivumaan ja kunnon kastelu pelasti tilanteen. Tässäpä meille haastava projekti läpi kesän. Uimahallissa kävimme muutama viikko sitten, silloin Alinan toinen lenkkari oli jotenkin kumman kaupalla vaihtanut paikkaa. Sitä jouduttiin hieman etsimään, mutta löytyi se lopulta peilipöydältä. Talviturkki heitettiin järveen eräänä lämpöisenä kesäpäivänä. Lämmintä oli järvivesi, miinusta toi siitepöly, joka värjäsi koko rannan aivan keltaiseksi. Ehkäpä nämä sateet ovat rannan siitepölystä nyt putsanneet.
Timo- poika ryömii todella vauhdilla eteenpäin. Välillä ottaa karhunkävelyä sekaan. Kopsuja tulee useamman kerran päivässä. Hän loukkaantuu syvästi mikäli olet niin julma, että lasket hänet lattiatasoon. Kovasti tahtoisi hän jo pystyyn ja kävellä, vaan ei vielä osaa ja sekös turhauttaa. Timo nousee seisomaan jalkaa vasten ja juuri könysi ensin jalkaani vasten seisomaan ja siirtyi siitä sujuvasti sohvaa vasten. Pahoin pelkään, että lähtee pian kävelemään, mikäli harjoitukset jatkuvat tähän tahtiin. Kovin olin onnellinen pötkötysvaiheesta! Seisontaharjoituksia ollaan tehty yhä enemmän, kyllä tämä pieni herra kävelee hyvin suurella todennäköisyydellä ennen kuin vuoden ikää juhlitaan!
Minulta loppui myös äitiysloma. Nyt ollaan niin sanotusti hoitovapaalla. Voi, kun tästä maksettaisiin parempaa palkkaa, ei niin ahdistaisi oma rahatilanne. Vaan lasten kanssa päivät menee nopeasti. Haikein mielin muistelen mennyttä äippälomaa ja sen kaikkia päiviä. Osa päivistä on mennyt väsymyksestä johtuen ohi, mutta ei niin moni päivä, mitä ensimmäisen lapsen kanssa. Tästä olen osannut nauttia ja toivoisin Timon pysyvän vauvana vielä hetken. Tulevaisuuden suunnitelmiin ei kuulu kolmatta lasta, ainakaan hetkeen. Olenkin käynyt hyllyjä läpi ja laittanut paljon vauvakamaa sivuun odottamaan, että jaksaisin niitä jollekin kaupata. Hakusessa olisi rattaat, että pääsisin meidän yhdistelmävaunuista eroon. Se on varmaan suurin juttu, mistä tulee luopua. Kun myyntihetki koittaa, olo on haikea. Eihän sitä tiedä vaikka vielä joskus vauvalle annettasiin jälleen mahdollisuus tulla, mutta sen aika ei ole lähiaikoina. Nyt olisi jo korkea aika keskittyä töihin, tienata ja säästää. Samalla voisi nauttia kahdesta ihanasta ja seurata heidän tietään kohti avointa maailmaa. Alinakin kehittyy niin huimaa vauhtia. Nyt jos koskaan on sopiva aika hämmästellä mitä kaikkea pieni tyttö osaa jo tehdä ja iloita siitä, että hän ei ole vielä koululainen. Kerho alkaa syksyllä, siitä voisin kehitellä ensimmäisen kriisin. Onneksi siihen on vielä vähän aikaa!
