Alkuelämän vaiheita
Vauhtia. Sitä tuntuu meidän perheessä riittävän. Alina on niin vilkas. Timo opettelee kovalla vauhdilla nousemaan tukea vasten. Välillä on turhankin rohkea ja päästää toisen käden iri. On tuo jopa ottanut jo muutaman askeleenkin tukea vasten nojaten. Totaalinen kuhmuvaihe menossa, onneksi pahoja kaatumisia ei vielä ole tullut kuin kaksi. Nekin kopsahdukset unohtui nopeasti.
Siitä pääsemmekin seuraavaan asiaan, joka on meillä melko tavallista arkea. Huutaminen. Meidän talossa ääntä riittää. Mies on turhankin kovaääninen, Alina huutaa, mölisee ja rääkyy niin, että korvat tuntuu olevan ihan täynnä sitä huutamista. Timokin kiekaisee korkealta ja kovaa, kun jokin asia ottaa kupoliin. Huutaminen on raastavaa. Meitä pienenä kiellettiin huutamasta, leikkiä sai, mutta äänitaso ei saanut olla kovinkaan kova. Joutui ulos jos huuti kovasti. Siksi tämä jatkuva älinämölinä saa joskus väsyneeksi, kun joutuu kuuntelemaan huonon päivän kaikki mahdolliset huudot.
Alina on myös alkanut rikkomaan tavaroitaan. Yhden nuken väritti oranssiksi, kun halusi siitä mukavamman värisen. Samalla väritti toisen jalkansa varpaista polviin asti, kun ei muka ollut paperia. Yksi kirja meni rikki, kun oli jäähyllä omassa huoneessaan. Omat housunsa se rassasi rikki, kun ei kiinnostanut siivota huonetta ja oli jälleen huoneessaan jäähyllä. Siksi päätimme nyt miehen kanssa laittaa kovat panokset peliin ja huomenna alkaa huoneen tyhjennys. Kirjat ja lelut menevät takavarikkoon ja Alinalle annetaan yksi lelu kerrallaan, jolla sitten saa leikkiä. Toisen lelun saa kun tuo edellisen lelun takaisin. Tyttö on niin kovapäinen ettei tunnu lelukarenssikaan paljon hetkauttavan. Pitänee kaivella kuulosuojaimet varastosta huomisen huutokonsertin varalle. Todellisuus kopsahtaa niin kovaa, kun se kohdalle sattuu vaikka siitä olisi etukäteen varoitettu.
Vanhempien elämä on täynnä vaiheita. Ensimmäinen vaihe on lapsentekovaihe, sitä raskautta yritetään ja yritetään. Sitten, kun se sattuu kohdalle, tulee raskausvaihe. Tähän vaiheeseen sisältyy tavaranhaalimisvaihe, jolloin tulevat vanhemmat koittavat miettiä mitä se tuleva pieni vauva nyt sitten tarvitsisikaan. Sitten saapuukin loppuraskaudenvaihe ja synnytysvaihe, sen jälkeen tulee shokkivaihe ja tottumisvaihe. Täytyy totutella uuteen perheenjäseneen ja huomata, että tavaranhaalimisvaiheessa on haalinut aivan liikaa kaikkea. Vauvasta riippuen seuraavina vaiheina on väsymysvaihe, epätoivonvaihe, Se Ei Nuku Ikinä-vaihe, Mä En Nuku Ikinä-vaihe, imetysvaihe, pullovaihe (tai näiden kahden yhdistelmävaihe), vauvahuumavaihe, Mitä Me Olemmekaan Tehneet- vaihe, Nyt Se Vihdoin Nukkuu- vaihe. Kun arki on pienen palleron kanssa suunnilleen vakiintunut, tulee hammasvaihe, liikkumaanlähtemisvaihe, seisomaannousuvaihe ja kävelyvaihe. Nämä kaikki vaiheet vaihtelevat vausvasta riippuen, mutta kaikille ne tulee jossainkohdin jollakintavalla. Tosin jotkut vauvat nukkuvat pienestä asti hyviä yöunia, kun taas toiset eivät. Joku toinen tekee hampaat niin huomaamattomasti ettei se aiheuta ylimääräisiä huutoja. Nämä vaiheet ovat onneksi ohimeneviä. Mutta sitten, kun arki on löytänyt uomansa, iskee UHMAvaihe. Tämä uhma on varmaankin kaikkein raastavin vaihe. Vaikka tämäkin on ohimenevää, tuntuu tämä vaan menevän hullumpaan suuntaan. Alinan uhma tuntuu kestäneen jo reilun vuoden. Vaikka osa päivistä menee niin hyvin, huonot päivät tuntuvat menevän TOSI huonosti. Hermot tuntuvat loppuvan auttamattomasti kesken. Onneksi nyt on näköpiirissä yksi viikonloppu, jolloin pääsee hieman hengähtämään. Väliäkös sillä vaikka siinä onkin yhdet häät, mutta saadaan kokonainen viikonloppuvapaa lapsista. Hävettää myöntää, mutta sitä jo odotan tosi kovasti! Ehkäpä sen viikonlopun jälkeen jaksaa tätä sirkusta taas pyörittää jonkun aikaa ilman turhia väsymyksiä ja valituksia. Täytynee mennä suorittamaan iltatoimitappelu, hampaidenpesusta on tehty ongelma, kun hammasharjoja on (jostain syystä…) siunaantunut enemmän kuin yksi. x)
Perhe-elämä on niin ihanaa.
